Tavoitellessani klassista, tulin 2011 yhdistäneeksi kaksi kanelinkantajaa.

Ennätyspentueeseen syntyi 11 pentua (10 elävää), joista kaksi oli oudon punervaa suklaiksi. Kyseessä olivat kissalamme ensimmäiset kaneli- ja beigeitämainen.

Valitettavasti menetimme jättipentueesta vielä kaksi tyttöä ilmeisesti bakteeritulehduksen seurauksena ja toinen noista menetyksistä oli Fauniksi ristimäni fawntyttö. Kun suru tuntui musertavalta, lohdutin itseäni ajatuksella, että Fauni palaa vielä luokseni.

Tuolloin syntyi haave beigenaamiokissasta ja tuosta toiveesta kasvoi kasvatustavoite,  joka osittain toteutuikin jo kesällä 2014, kun ruotsintuontini Costan ja Faunin veljenpojan, Willicon Suklaatryffelin, pennut syntyivät. Maustepentueen beigekilpikonnanaamiotyttö jäi luonnollisesti meille kotiin asumaan. 

Diandran (Willicon Capitain Cardamomo) ensimmäisestä ja viimeisestä pentueesta jäi omaan kasvatukseen Willicon Menaced By Nightingales (OLH n 25) eli Flores. Floresin koti on Kotkassa, Metusalahin kissalassa.

Floresin lisäksi kanelin ja beigenkantajia ovat kasvatuskissoissani enää Galene's Eragrostis Curvula (OSH p 02) ja Floresin puolisisarukset Willicon Until I Get You (BAL n 21) ja Willicon I Can't Get It (BAL d 03 21.)
 

Seuraava kanelinkantajapentue on ajankohtainen aikaisintaan 2017.

KUVA: MIRKA KIVILAHTI